Tillbaka till bloggen

Satokausi on ollut vaikea

Keskipohjanmaa sunnuntaina 15. lokakuuta 2017.

Mennyt kasvukausi on ollut vaikea. Kylmä ja sateinen kesä yhdistettynä aivan liian alhaiseen lämpösummaan on aiheuttanut sen, että monin paikoin sato ei ole valmistunut ajoissa ja osassa maata suuri osa sadosta on vielä korjaamatta. Alueellisia eroja on toki aika paljon, esimerkiksi Uudellamaalla liki 75-90 prosenttia on puitu, kun Pohjois-Savossa ollaan päästy 35-75 prosenttiin.  Viime viikkoiset rankkasateet ovat pahentaneet tilannetta entuudestaan, ja Vilja-alan yhteistyöryhmän tuoreen arvion mukaan 20 prosenttia on vielä puimatta Keski-Pohjanmaalla.

Sen lisäksi osa nurmisadosta on vielä korjaamatta, syksyn lannanlevitystilanne on erittäin haasteellinen ja kuiviketilanne tulee olemaan vaikea tulevana talvena. Monikertaistuneet kuivauskustannukset ja muut lisäkustannukset sekä korjaamatta jäävä sato merkitsevät arvioiden mukaan jo nyt vähintään 150-200 miljoonan euron rahallisia menetyksiä maanviljelylle. Maanviljelijät kamppailevat jo kannattavuutensa kanssa monen taloudellisesti vaikean vuoden jälkeen. Tilanne vaatiikin, että niin johto Brysselissä kuin Suomessakin reagoi. 

EU:n maatalousministerit kokoontuivat viime maanantaina ministerineuvoston kokoukseen Luxembourgissa. Toissa viikolla minä ja Rkp:n europarlamentaarikko Nils Torvalds vaadimme, että ministeri Leppä toisi kokouksessa esille Suomen poikkeuksellisen tilanteen, ja vaatisi EU:ta auttamaan meitä kriisistä. Tällä viikolla myös Suomen, Baltian maiden, Ruotsin ja Tanskan tuottajajärjestöt esittivät yhdessä samanlaisen vaatimuksen, sillä huonot korjuuolosuhteet koettelevat myös näitä maita. Maiden ministerit toivat kokouksessa esille Pohjois-Eurooppaa kurittavat sääolot ja niistä seuranneet satotappiot, mutta vielä on kuitenkin epäselvää, jos EU:n suunnalta on tulossa apua esimerkiksi suorien tukimekanismien muodossa. Ministeri Lepän mukaan Suomen viesti maatalousneuvostossa oli, että instrumenttien tulee olla joustavia, jotta ne soveltuvat maahan kuin maahan.

Tarvitsemme myös kansallisia toimenpiteitä helpottaaksemme maanviljelijöiden ahdinkoa. Mahdollisia keinoja ovat esimerkiksi luonnonhaittakorvauksien leikkausten peruminen, lainanmaksujen lykkääminen, vakuutusmaksuveron poistaminen satovahinkovakuutuksilta sekä joustoa nitraattidirektiivin sanelemiin lannanlevitysaikoihin.

Suomessa maanviljelijöillä ei ole ollut toimivaa turvaverkkoa sen jälkeen, kun satovahinkolaki lakkautettiin vuonna 2015. Vapaaehtoisiin ja markkinalähtöisiin vakuutuksiin perustuvalla järjestelmällä, joka korvasi satovahinkolain, ei käytännössä ole merkitystä, sillä vakuutus korvaa ainoastaan äkillisistä ja poikkeavista luonnonilmiöistä aiheutuneet vahingot. Aiempaa satovahinkolakia sovellettiin vasta kun vahingot olivat tarpeeksi suuria. Tämä laki kuitenkin otti huomioon pelloilla vallitsevan todellisen tilanteen.  Ne vakuutukset, joita nyt tarjotaan maanviljelijöille, ovat kalliita ja asettavat tiukkoja vaatimuksia sademääristä ja –kestoista. Käytännössä vakuutusten ehdot eivät sovellu tämän kesän vahinkotilanteeseen.

Vierailin aiemmin syksyllä Unkarissa, ja siellä valtio oli perustanut satovahinkorahaston, jonka rahoitukseen lain mukaan osallistuu niin valtio kuin tietyn koon ylittävät maanviljelytkin. Sellaisen järjestelmän rakentaminen vie aikaa eikä voi auttaa meitä tänään, mutta on ajatuksen arvoinen toimivan turvaverkon puuttuessa. Sään voimille emme voi mitään, mutta voimme lieventää äärimmäisistä sääolosuhteista aiheutuvia seurauksia jatkossakin viisaalla lainsäädännöllä.

Mats Nylund

Categories