Tillbaka till bloggen

KP maaliskuu 2014

Ensi viikolla hallitus pitää kehysriihen jossa laaditaan suuntaviivat sille, miten hallitusohjelmaan kirjattu kestävyysvaje korjataan.  Hallitus on puhunut noin kolmen miljardin euron leikkauksista ja veronkorotuksista. Valtion talousarvion alijäämä vuodelle 2014 on itse asiassa seitsemän miljardia. Periaatteessa hallitus ja oppositio näyttävät olevan samoilla linjoilla, budjettivaje on korjattava ja velkakierre katkaistava.


Hallitusohjelmassa lukee, että menoleikkauksia ja veronkorotuksia pitäisi tehdä samassa määrin. Huomionarvoista on kuitenkin, että Kuntaliiton noin kuukausi sitten julkaisemassa laskelmassa nähdään että hallituksen toimet koostuvat toistaiseksi 25 prosenttia menojen leikkauksista ja 75 prosenttia veronkorotuksista. Euroopan komissio toteaa talousennusteessaan marraskuussa 2013, että vuonna 2014 Suomessa tulee olemaan EU-maiden korkein kokonaisveroaste, 58,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Kun ihmiset lähestyvät meitä poliitikkoja, on paljon yleisempää, että he haluavat parempia palveluita kuin se, että he haluaisivat alentaa veroja. Ei ole olemassa ylärajaa sille mistä kustannuksista yhteiskunnan tulisi kantaa vastuu. Usein menoerille löytyy hyvät perustelut. On kuitenkin olemassa raja sille, kuinka paljon veroja voimme periä ja silti säilyttää jonkinasteisen kilpailukyvyn. Oma arvioni on, että olemme saavuttaneet rajan ja myös ylittäneet sen. Lainaan puolueemme puheenjohtajaa Carl Haglundia: valtion menot ovat kasvaneet yli viisikymmentä prosenttia 10 vuodessa. Valtion talousarvio vuodelle 2004 oli 34,5 miljardia euroa ja vuonna 2014 se on 52 miljardia. Lähes puolet kasvusta voidaan selittää kustannusten korotuksilla, loput ovat uusia menoja.

 
Kasvava velkaantuminen ei siis ole syntynyt ainoastaan tämän vaalikauden aikana. Näin ollen, sitä ei myöskään ole mahdollista korjata erityisen nopeasti. Useat asiantuntijaryhmät ovat julkaisseet raportteja ennen kehysriihtä, viimeksi professorit Sixten Korkman, Bengt Holmström ja Matti Pohjola. Heidän viestinsä on, että tässä tilanteessa on tärkeämpää löytää säästöjä kuin nostaa veroja. Olen heidän kanssaan samaa mieltä.
Hallitus on tuskin valmis poikkeamaan hallitusohjelman periaatteesta yhtä suurista leikkauksista kuin veronkorotuksista, ottaen huomioon kuinka vaikeaa oli sopia periaatteesta ja kuinka suuret ideologiset erot puolueiden välillä on. Odotan kuitenkin, että hallitus perusteellisesti analysoi, miten mahdolliset veronkorotukset vaikuttavat maamme taloudelliseen kehitykseen. Miljardileikkaukset ovat niin suuria, että ne tulevat kirpaisemaan jokaista.  Pelkään, että moni poliittisesti pyhiä lehmiä tullaan vielä teurastamaan tänä keväänä.

Mats Nylund

Categories